Auringon paahtavassa kuumuudessa...

Syylliset

Me juoksemme lippumme aallon harjalla
Me kunnioitamme pyhää kansakuntaamme
Me seisomme valmiina taistoon ideologiamme tähden
Ja jos kuolema on korjaava meidät
Me olemme mukana matkalla iäisyyteen
Me lyömme elämän säpäleiksi kristalliyönä
Me riistämme ihmisyyden puuvillapelloilla
Me murskaamme vääräuskoisten jumalten tornit
Me sumutamme kuoleman paratiisiin
Me annamme myrkkysienen maailmalle
Me emme anna ihmisille omia ajatuksia
Me kostimme, me kostamme
Kaiken meille tehdyn, kaiken meille tehtävän
Nimissä lippujemme, nimissä uskontojemme, nimissä kansojemme
Me lakoamme maahan edessä epäjumaltemme

Kuumuus

Huomisen varjot peittävät sinut
Eilisen kuumuudessa pakenet
Mikään ei kannata
Mustat silmäsi eivät auta
Eivätkä kasvosi mustien kyynelten tahrimat
Itkusi ja kolkko naurusi kaikuvat kuuroille
Hymyilet kuin sairas
Ja pakenet eilisen varjoissa
Mutta tänään oli eilen
Ja sinä olet myöhästynyt kirkosta
Kuinka selität sen äidillesi
Ja jalassasi on suonenveto
On niin kuumaa, niin kuumaa...

Sokea

Katselin tätä maailmaa
Taivaista
Näin liikkeen pienimmänkin
Vain vähän merkitsi minulle
Toisille ei lainkaan
Suljin silmäni ja avaruuteni pimeni
Suljin silmäni ja maailmani katosi
Oliko se siellä vielä sittenkin
En avata silmiäni uskaltanut
Liian peloissani
Pimeyttäni vain tuijottelin

Sormenjäljet

Jätit sormenjälkesi ikkunaan
Äitisi ryntäsi pyyhkimään niitä pois
Mutta sinä et välittänyt
Olit vasta pieni ja sormenjälkiäsi oli kaikkialla
Olit viaton
Et nähnyt tulevaisuuteen
Et kai olisi halunnutkaan
Kuinka tulisitkaan katumaan
Itkemään itsesi uneen
Tappamaan aikaa ja itseäsi
Repimään itsesi riekaleiksi
Kuinka tulisitkaan pelkäämään
Ja joka aamu kysyt kuka olet
ja toivot, että olisit joku muu
Sinulla ei ole mitään
Ei mitään mihin tarttua kiinni
Kellut kosken mukana
Jokainen kivi repii sinua
Veriset sormenjälkesi huuhtoutuvat virran mukana
Ja äitisi hymyilee, koska ikkunat ovat puhtaat
Ja vain se merkitsee jotain

♥ 4.8.2005 ♥

Aamu

Ajattelin
Nyt olen aivokuollut
Kuin koomassa
Nyt elämä on helpompaa
Tavallaan
Tee kuten he sanovat
Tiesin
Olin onneton
Nyt olen tyhmä
Tietämätön kaikesta
Välittämätön kaikesta
Onnellinen?
Pohdin
Kuinka muka?
Tunteeton
Olen näyttelijä
Tiedän sen

Se ei ole minun asiani

Hollywoodin punainen taivas
Ei enää kauan
Palmut ja valehtelevat huorat
Lähden tänään palaamatte koskaan
Se ei ole minun asiani
Juon tequilaa
Sanon ”Hola” pennuille, jotka roikkuvat siellä täällä
Oi tahdon olla filmi tähti
Kuin Vin Diesel
Oi en minä! Ei!
Kuka Vin Diesel? Siis Vin Diesel
He ovat idiootteja ... vai...?
Ei pidä odottaa liikoja
Hola pennut!
Älkää tappako itseänne
Niinkuin minä välittäsin
No jaa, tappakaa itsenne jos se on välttämätöntä
Se on Hollywood tai sitten ei
Onko se elämää, tarkoitan oikeaa elämää
Minä en usko siihen, se on valhe
Mutta se ei ole minun asiani

Valeasu

Avaan sieluni aivan hiljaa
Kerron totuuden niin ettei kukaan kuule
Varastan näyteikkunan nukeilta vaatteet
Ne ovat aivan alasti
Ja ihmiset kauhistuvat
Pukeudun valeasuun
Joka huijaa kaikkia
Se on jalo tarkoitukseni
Kävelen pitkin katua
Hymyilen vastaantulijoille
He vaivaantuvat kovin
Tiivis kaduntallaajien joukko
Halkeaa kahti minulle kuin Punainen meri
Kuiskin totuuden sanoja kuurojen korviin
Punainen meri sulkeutuu takanani

Pöly

Pöly on peittänyt
Kaiken kuluneen ja vanhan
Ruosteisen ja hajonneen
Päivänä jonain meidät kaikki
Ullakolle pölyttymään heitetään
Koska maailmaan tähän emme sovi
Ydinjätettä olemme vain
Peruskallioon meidät varastoidaan
Tulevaisuudelle vaarallista
Ties vaikka jotain tietäisimme menneestä
Pölytymme ruostumme mädännymme
Pimeydessä
Unohdumme ja fossilisoidumme